Hevosista, ratsastuksesta, naiseudesta ja äitiydestä
Aloitetaan tunnustuksella. Tätä tekstiä aloittaessani kello on vähän yli yhdeksän perjantai-aamuna ja minä pötkötän sohvalla pyjamassa ja puolison fleecessä villapeiton alla. Touhotin eilen menemään niin paljon, että nyt olen aivan totaalisen poikki. Tähän mennessä olen käynyt heittämässä hevosille aamuheinät ja särkemässä vesiastioista pintajään, hakenut pyykit saunalta kuivumasta, syönyt aamupalan ja hieman orientoitunut tähän päivään todetakseni, …
On tosi vaikeaa kirjoittaa unelmien toteutumisesta. Olen tässä nimittäin toista kuukautta yrittänyt saada tätä tekstiä ulos, sillä tuntuu, että ilman tätä on vaikea kertoa mitään muutakaan. Kaikki kuulostaa pliisulta! Mutta täällä on siis toteutettu unelmia! Meistä tuli joulun jälkeen maalaisia, kun muutimme koko konkkaronkka pientilalle Mäntsälään. Meillä on tässä vajaa viisi hehtaaria maata, 50-lukuinen rintamamiestalo, …
Teen viimeistä fysioterapiaharjoitteluani omaan yritykseeni ja osa toimintaani on ratsastajien istuntaohjaukset. Tämän vuoksi tarjoankin nyt elo-lokakuussa 2020 istuntatunnit huomattavan edulliseen opiskelijahintaan. Olen I-tason Centered Riding -ohjaaja ja viittä vaille valmis fysioterapeutti. Tämän kevään ja kesän olen työstänyt fysioterapian opinnäytetyötäni ratsastavan äidin paluusta harjoittelun pariin raskauden ja synnytyksen jälkeen. Lisäksi teen syksyllä loppuun keväällä keskeytyneen fysioterapiaharjoitteluni …
Oletko tullut ikinä ajatelleeksi, miten staattisia sanoja käytämme ratsastajan istunnasta? Meidän pitäisi puhua enemmän siitä, miten istunta ei ole asento vaan liikettä.
Luin yhden ratsastajan kuvausta onnistuneesta valmennustunnista. Valmentajan kielenkäyttö oli näennäisen humoristista, mutta ronskia ja ivallista. Tämä ratsastaja koki sen hyväksi, mutta minä voin pahoin.
Puhutaanko vielä unesta? Kirjoitin kohta vuosi sitten, miten unenpuute tuhoaa ihmisen. Kuten kirjoituksesta ehkä saattoi aistia, olin aika unenpuutesooseissa – suorastaan aivan ratkeamispisteessä. Pari viikkoa tuon kirjoituksen jälkeen meillä päästiin kuitenkin aloittamaan yksi aivan mahtava juttu, nimittäin unikoulu!
Ote keskiviikkoisesta viestikeskustelusta ystäväni kanssa, koskien edellisen illan ratsastusta: “— ehkä ihan varovaisesti ja nöyrästi taputtaa itseäni selkään, että ei tämä nyt ainakaan ihan perseelleen ole mennyt”. Suomeksi: hevosen laukka kulki hetkittäin tosi kivasti, ponini kanssa samanlainen koko kehon kantaminen olisi enteillyt räväkkää pukkisarjaa. Tämä palasi mieleeni tänään, kun olin kotimatkalla tallilta. Itselläni on ollut …
Ensimmäisen osan jälkeen on päästy eteenpäin, tultu vastentahtoista takapakkia ja taas kitkutettu eteenpäin. Nyt on melkein pieni vauhti päällä – yksi pieni harjoitus on loksauttanut kehossa monta palaa paikalleen ja lisäksi meillä on opittu nukkumaan! Parasta! Toukokuussa lempeästi eteenpäin Toukokuu oli väsynyttä aikaa. Jalat kuitenkin kuljettivat, joten kävelin paljon metsässä vankkureita lykkimässä ja pelastuin muuttumasta kurpitsaksi, …
Tai siis oikeastaan ihan vain “unenpuute tuhoaa ihmisen”. Tulimme eilen kotiin kahden yön reissulta. Reissulta, jolla vauhtinakkimme nukkui aika levottomasti ja sitä myötä myös hänen äitinsä nukkui huonosti. Siis minä. Olen se huonostinukkunut äiti. Lauantaina hekumoin pitkin päivää silmät ristissä ja aivot aivan soosissa, että kohta ollaan kotona, omassa sängyssä, ja nukun niin hyvin. Olin …
Äitiys on pakottanut naisen laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kun yhtään mihinkään (muuhun kuin imettämiseen, vaipanvaihtoon ja vauvan kanssa höpsöttelyyn) käytettävissä oleva aika on rajallista ja lamaannuttava keskeytyksen mahdollisuus leijuu ilmassa koko ajan, sitä alkaa ihan tosissaan miettiä, mikä on itselle oikeasti kaikista tärkeintä. Minun listani (jossa 2. – 4. sijojen järjestystä ei ole ehkä mietitty kovin …