Hevosista, ratsastuksesta, naiseudesta ja äitiydestä
Ote keskiviikkoisesta viestikeskustelusta ystäväni kanssa, koskien edellisen illan ratsastusta: “— ehkä ihan varovaisesti ja nöyrästi taputtaa itseäni selkään, että ei tämä nyt ainakaan ihan perseelleen ole mennyt”. Suomeksi: hevosen laukka kulki hetkittäin tosi kivasti, ponini kanssa samanlainen koko kehon kantaminen olisi enteillyt räväkkää pukkisarjaa. Tämä palasi mieleeni tänään, kun olin kotimatkalla tallilta. Itselläni on ollut …
Ensimmäisen osan jälkeen on päästy eteenpäin, tultu vastentahtoista takapakkia ja taas kitkutettu eteenpäin. Nyt on melkein pieni vauhti päällä – yksi pieni harjoitus on loksauttanut kehossa monta palaa paikalleen ja lisäksi meillä on opittu nukkumaan! Parasta! Toukokuussa lempeästi eteenpäin Toukokuu oli väsynyttä aikaa. Jalat kuitenkin kuljettivat, joten kävelin paljon metsässä vankkureita lykkimässä ja pelastuin muuttumasta kurpitsaksi, …
Tai siis oikeastaan ihan vain “unenpuute tuhoaa ihmisen”. Tulimme eilen kotiin kahden yön reissulta. Reissulta, jolla vauhtinakkimme nukkui aika levottomasti ja sitä myötä myös hänen äitinsä nukkui huonosti. Siis minä. Olen se huonostinukkunut äiti. Lauantaina hekumoin pitkin päivää silmät ristissä ja aivot aivan soosissa, että kohta ollaan kotona, omassa sängyssä, ja nukun niin hyvin. Olin …
Äitiys on pakottanut naisen laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kun yhtään mihinkään (muuhun kuin imettämiseen, vaipanvaihtoon ja vauvan kanssa höpsöttelyyn) käytettävissä oleva aika on rajallista ja lamaannuttava keskeytyksen mahdollisuus leijuu ilmassa koko ajan, sitä alkaa ihan tosissaan miettiä, mikä on itselle oikeasti kaikista tärkeintä. Minun listani (jossa 2. – 4. sijojen järjestystä ei ole ehkä mietitty kovin …
Tämä tilannepurku on jatkoa Voiko aikuisena alkaa urheilijaksi? -tekstille. Ehkä tämä saa jonkun miettimään, mistä oma harjoittelu rakentuu. Tai tajuamaan, miten hyvin omat asiat loppujen lopuksi ovatkaan! Olin kirjoittanut edellisen version tästä tekstistä kuukausi sitten, kun synnytyksestä oli kolme ja puoli kuukautta :D Siinä teille vauva-arkea! Oikeastaan on hyvä, etten ollut ehtinyt silloin viimeistellä tekstiä, …
Pieni ponityttömme syntyi tähän maailmaan viime viikon torstaina. Toisin kuin äidistään, hänestä on ehkä tulossa ajoissa oleva henkilö, sillä syntymä tapahtui reilua varttia ennen ihanan kätilömme työvuoron päättymistä ja peräti kolmea päivää ennen laskettua aikaa. Niin paljon kuin meilläkin on valmistauduttu vauvan saapumiseen, ovat ensimmäiset 1,5 viikkoa yllättäneet joka päivä. Tässä muutamia havaintoja, joista saattaa …
Tarve kirjoittaa heräsi joskus kesän lopuilla. Olin niin turhautunut moneen asiaan raskaudessa. Samanaikaisesti se, että en voinut enää kiivetä itse satulaan, vapautti aikaa itse ratsastuksesta sen ajattelulle. Niinpä purin tuntoja valmiiksi talteen – energiaa blogin julkaisulle ei siinä vaiheessa ollut tosiaankaan. Kävin töissä ja sittemmin koulussa, välillä tallilla, ja muun ajan nukuin tai makasin ameebana täydessä …
Minä en nauti raskaudesta. Se ei valitettavasti ole tainnut jäädä epäselväksi kenellekään, jonka kanssa tiet ovat näiden onnen kuukausien aikana kohdanneet. Tiedän toisten olon olevan vieläkin vaikeampi, mutta en vain voi hyvällä tahdollakaan voivani tässä kehossa hyvin. Jostain syystä olen viime aikoina saanut kuulla lyhyen ajan sisällä useammasta suusta hyväntahtoisen “Kyllähän hyvän asian takia vähän …
Raskaus on ihmeellinen asia. Minulla meni alkuun viikkoja tottua ihan vain siihen ajatukseen, että sisälläni kasvaa uusi ihminen. Ymmärrän biologian ja pystyn käsittämään, että tammojen sisällä kasvaa varsoja tai että ystäväni saavat lapsia, mutta että elämää kasvamassa tässä minun omassa kehossani, samassa verenkierrossa – unbelievable! Naisten kehot ovat erilaisia ja reagoivat raskauteen eri tavoin. Toiset …
Minulla on tavallaan ongelma. Siinä hypoteettisessa maailmassa, jossa en olisi pallovatsainen valas vaan ratsastaisin, haluaisin osallistua valmennuksiin ja kilpailuihin. Mutta omien hevosteni raahaaminen julkisille paikoille nolottaa jo ajatuksena niin, että melkein pyörryttää. Ensinnäkin ne ihan varmasti jotenkin perseilevät. Ovat niin kuin eivät olisi ikinä omasta pihasta poistuneet. Tosiasiassa eivät hetkeen olekaan, että voisiko siitä edes …