Arki Hevoset Kotitila

Me muutettiin maalle!

On tosi vaikeaa kirjoittaa unelmien toteutumisesta. Olen tässä nimittäin toista kuukautta yrittänyt saada tätä tekstiä ulos, sillä tuntuu, että ilman tätä on vaikea kertoa mitään muutakaan. Kaikki kuulostaa pliisulta!

Mutta täällä on siis toteutettu unelmia! Meistä tuli joulun jälkeen maalaisia, kun muutimme koko konkkaronkka pientilalle Mäntsälään. Meillä on tässä vajaa viisi hehtaaria maata, 50-lukuinen rintamamiestalo, vanhaan tiilinavettaan remontoitu hevostalli ja muutama muu ulkorakennus. 

Tätä on suunniteltu jo monta vuotta, mutta aiemmin aika ei vain ole ollut sopiva, ja budjetti ja vaatimukset eivät ole kohdanneet. Nyt minä sain fysioterapiaopintoni päätökseen, ja puolison työt näyttävät tulevaisuudessa olevan yhä vahvemmin etätöissä, joten pystyimme venyttämään etsintäaluettamme. Täältä uudesta kodista hankkiutuu tunnissa Helsinkiin, joten tarvittaessa täältä pääsee vaikka työpalavereihin paikalle. 

Hepat asuvat kylmäpihatossa ja käyvät tallissa lähinnä syömässä väkirehuja ja odottelemassa kavereiden treenien ajan. Ensimmäisinä viikkoina he olivat muutamia öitä sisällä huonolla kelillä, mutta varsinkin Liinu on sisällä vietetyn yön jälkeen niin äkeänä, että olen katsonut parhaaksi tarvittaessa vain loimittaa lisää. Meillä on oma kenttä, muutama hehtaari laidunta ja kilometritolkulla mahdollisia maastoreittejä! 

Oikeasti kaikki ei nyt ihan täydellistä ole. Vähän kaikki on rempallaan, yksi yllätysputkiremontti tehtynä ja parhaillaan kaivohuollon kaverit yrittävät saada saastuneesta kaivovedestä juomakelpoista. Tammikuun sähkölasku oli lähes tähtitieteellinen, kun emme vielä päässeet lämmittämään puulla ennen nuohousta ja hormin tsekkausta, ja muutenkin olemme vähän opetteluvaiheessa energiankulutuksen hallinnan kanssa. Mutta aina, kun joku korjaamaton harmittaa, yritän lohduttautua sillä, että jos kaikki olisi tiptop, emme olisi ikinä pystyneet hankkimaan tätä paikkaa. 

Nimittäin kaikista arjen pikkuhaasteista huolimatta tämä on parasta ikinä! Täällä on uskomattoman rauhallista ja hiljaista! Ikkunoista aukeaa peltoa ja metsää, mutta lähimmät naapurit ovat silti kuitenkin turvallisen lähellä. Päiväkodille ja lähikauppaan on vain hieman reilu kolme kilometriä, jonka pystyy kesällä polkaisemaan pyörälläkin. 

Nautin myös suunnattomasti siitä, että hevoset ovat omassa pihassa. Pihattotarhaan on osittain näkymä meidän olohuoneen ikkunasta (vaikkakin puolisoni onkin vallannut parhaan tähystyspaikan etätyöpisteelleen :D). Tarhan yksi sivu tulee myös meidän etupihan reunalle, ja hevoset seisovat usein seuraamassa meidän puuhia. Olen yli kymmenestä yhteisestä vuodesta huolimatta oppinut uutta Nellastakin, kun näen sen päivittäin toimimassa laumassa ja eri tilanteissa – se on oikeasti ihan hirmuinen kananjalka eikä yhtään niin rohkea kuin olen kuvitellut. 

Meillä on paljon suunnitelmia, mutta ei mitenkään rajattomasti rahaa, joten emme voi mitenkään laittaa kaikkea kerralla kuntoon. Tänä vuonna keskitymmekin korjaamaan välttämättömyyksiä – niitä juttuja, joiden korjaamatta jättäminen tulee todennäköisesti tulevaisuudessa vielä kalliimmaksi. Lisäksi yksi iso projekti tulee olemaan kasvimaan perustaminen. Ja laidunaitojen korjaus. Ja talon pesu. Ja ikkunanpuitteiden maalaus. Ja puiden kaato. Ja …

… 

(Luvassa on muutamat talkoot. Jos haluaisit mukaan, etkä satu olemaan Facebook-kaverini, niin laita sähköpostia!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

nine + sixteen =