Poniäiti

Onko minussa riittävästi itseironiaa poniäidiksi?

Tarve kirjoittaa heräsi joskus kesän lopuilla. Olin niin turhautunut moneen asiaan raskaudessa. Samanaikaisesti se, että en voinut enää kiivetä itse satulaan, vapautti aikaa itse ratsastuksesta sen ajattelulle. Niinpä purin tuntoja valmiiksi talteen – energiaa blogin julkaisulle ei siinä vaiheessa ollut tosiaankaan. Kävin töissä ja sittemmin koulussa, välillä tallilla, ja muun ajan nukuin tai makasin ameebana täydessä …

Jatka lukemista
Äitiys Raskaus

Pitääkö vähän kärsiä, että olisi hyvä äiti?

Minä en nauti raskaudesta. Se ei valitettavasti ole tainnut jäädä epäselväksi kenellekään, jonka kanssa tiet ovat näiden onnen kuukausien aikana kohdanneet. Tiedän toisten olon olevan vieläkin vaikeampi, mutta en vain voi hyvällä tahdollakaan voivani tässä kehossa hyvin. Jostain syystä olen viime aikoina saanut kuulla lyhyen ajan sisällä useammasta suusta hyväntahtoisen “Kyllähän hyvän asian takia vähän …

Jatka lukemista
Raskaus

Tanakka, vahva kehoni, kaipaan sinua

Raskaus on ihmeellinen asia. Minulla meni alkuun viikkoja tottua ihan vain siihen ajatukseen, että sisälläni kasvaa uusi ihminen. Ymmärrän biologian ja pystyn käsittämään, että tammojen sisällä kasvaa varsoja tai että ystäväni saavat lapsia, mutta että elämää kasvamassa tässä minun omassa kehossani, samassa verenkierrossa – unbelievable! Naisten kehot ovat erilaisia ja reagoivat raskauteen eri tavoin. Toiset …

Jatka lukemista
Hevoset

“En kyllä kehtaa” huipentuu siihen, kun pitäisi harrastaa itse kasvatetun varsan kanssa

Minulla on tavallaan ongelma. Siinä hypoteettisessa maailmassa, jossa en olisi pallovatsainen valas vaan ratsastaisin, haluaisin osallistua valmennuksiin ja kilpailuihin. Mutta omien hevosteni raahaaminen julkisille paikoille nolottaa jo ajatuksena niin, että melkein pyörryttää. Ensinnäkin ne ihan varmasti jotenkin perseilevät. Ovat niin kuin eivät olisi ikinä omasta pihasta poistuneet. Tosiasiassa eivät hetkeen olekaan, että voisiko siitä edes …

Jatka lukemista