Äitiys

Unenpuute tuhoaa ihmisen motivaation, aloitteellisuuden ja toimintakyvyn

Tässä mennään nukkumaan, mutta liike pysähtyy vasta, kun uni tulee.

Tai siis oikeastaan ihan vain “unenpuute tuhoaa ihmisen”. 

Tulimme eilen kotiin kahden yön reissulta. Reissulta, jolla vauhtinakkimme nukkui aika levottomasti ja sitä myötä myös hänen äitinsä nukkui huonosti. Siis minä. Olen se huonostinukkunut äiti. Lauantaina hekumoin pitkin päivää silmät ristissä ja aivot aivan soosissa, että kohta ollaan kotona, omassa sängyssä, ja nukun niin hyvin. Olin aivan kuoleman väsynyt. 

Palasimme reissusta tallin kautta, ja vaikka minä lähinnä viihdytin bebeä, kun isimies purki vanhoja karsinoita uusien tieltä, tuntui kotimatkalle lähtiessä, että olisin siivonnut tallin, purkanut karsinat ja ratsastanut helteessä ainakin tunnin. Puhe sakkasi. Ei se mitään, sunnuntaiaamuna kaikki olisi toisin, olisin levännyt, energinen, siivoaisin, kävisin pyörälenkillä, maailma hymyilisi. Voisin vaikka vihdoin kirjoittaa blogiin, kun ajatus vihdoin kulkisi. 

Hahaha.

Haha. 

Ha. 

Tiedättekö, kun ihminen tekee jotain uutta juttua paljon, niin hän tekee sitä unissaankin. Esimerkiksi, kun 14-vuotiaana olet ensimmäisiä päiviä mansikkapellolla töissä, poimit mansikoita vielä yölläkin. Samoin, jos harjoittelet erilaisia strategioita liikkeelle pääsemiseksi, teet sitä vielä nukkumaan mennessäsi. Ja nukkuessasi. Ja välillä siinä unien välissä. 

Ja arvatkaa, tuleeko siinä harjoitellessa, niin unessa kuin hereillä, nälkä?

Ja arvatkaa, kuka herätetään, kun tulee nälkä? Tai unenpöppörössä pinnasängyn laita vastaan?

Viime yönä ensin pari kahden tunnin pätkää, sitten tunnin välein. 

Olisin aamulla voinut antaa pääni kierrätykseen. Se oli rikki. Kehoitin isimiestä keittämään koko perheelle puuron maitoon, kun tarkoitin, että veteen eikä missään nimessä lehmänmaitoon. Siinä oli toki jo monta suomenkielistä ja ymmärrettävää sanaa siinä lauseessa. 

Ponityttö nukkui elämänsä ensimmäisinä kuukausina lähes joka yö yhden kuuden tai seitsemän tunnin pätkän. Joskus jopa pidemmän. Ihan minimissään viisi tuntia. Muutamana hassuna yönä hän heräili tiheämpään ja luulin kuolevani unenpuutteeseen. Mutta muuten ihmettelin, että ei tämä nyt niin paha ole.

Sitten tuli huhtikuu ja hän alkoi heräillä ehkä parin kolmen tunnin välein. Ikenet alkoivat kutista (kuinka monta kuukautta niitä hampaita oikein tehdään ilman, että ne puhkeaa?), opeteltiin uusia taitoja ja silleen. Vielä nauratti. Vähän väsytti.

Toukokuussa hän alkoi treenata liikkumista. Unohti hetkeksi käyttämänsä vauvankieliset merkkisanat ja alkoi heräillä. Usein parin tunnin välein, välillä tunnin välein. Äitiä väsytti. Kävin verikokeissa ja syytin väsymyksestä ensisijaisesti matalia varastorautoja. Aloin taas syödä rautaa. Se kyllä auttoi vähän, niin kuin raskausaikanakin. Mutta mikään apteekista saatava pilleri ei valitettavasti korvaa edes jotenkin säällisiä unia. 

Nyt jo hukkasin tämän tekstin punaisen langan. Niin kuin kyllä arvasinkin käyvän. Jatkan silti, sillä jos jotain olen näinä muutamana sumuisena kuukautena oppinut, niin että toimi silloin, kun siihen on mahdollisuus. Edes sinne päin on parempi kuin ei mitään. 

Aina välillä saamme vähän pidemmän pätkän. Muutama yö sitten peräti yhden viiden tunnin pätkän. Jonka keskellä hän saattoi kyllä herätä kerran syömään ilman, että minä heräsin. Jo yhden paremman yön jälkeen herää toivon kipinä ja parin paremman jälkeen ehdin jo kuvitella, että nyt tämä helpottaa. Kunnes taas heräillään. Joskus hän armahtaa äitiään nukkumalla aamulla hetken heiluttuaan kymmeneen ja sen jälkeen ryytynyt aikuinen kuvittelee olevansa uudestisyntynyt. 

Tämän tekstin tarkoitus? En totisesti tiedä. Ehkä luen tätä kuukauden, vuoden, kahden tai viiden päästä ja pystyn nauramaan. Toivottavasti luen tätä, jos ikinä harkitsemme toista lasta. Ehkä tämä lohduttaa jotain toista epätoivoista valvojaa. Jos joku lasta harkitseva lukee tätä, niin luotan siihen, että kelluskelet vielä siinä “meidän vauva kyllä sitten nukkuu” tai “ei se noin pahaa voi olla”-kuplassa. Jos et kelluskele, niin vauva on myös ihana hurmaava tyyppi, jonka kanssa elämisestä voi myös nauttia silloin, kun saa edes vähän ladattua akkuja. 

Kun et saa nukkua tarpeeksi, hukkaat

  • motivaation tehdä mitään
  • aloitekyvyn, jos mikään edes kiinnostaa
  • huumorintajun
  • puhekyvyn
  • kuullunymmärtämisen
  • muistin, millään aikajänteellä
  • koordinaation
  • kaiken lihasvoiman
  • unohdin jo loput

Kyllä, meillä on suunniteltu unikoulua, meillä syödään kiinteitä, meillä on toinenkin vanhempi. Ja sitten on takaraivossa se kolmen kuukauden kohdalla gynepolin lääkärin suusta tullut sammakko, kuinka isälläkin on niin rankkaa, kun sitä aina työpäivän jälkeen niin hartaasti odotetaan kotiin. Että yritä nyt hyvä nainen pitää se paketti kasassa, ettei muilla olisi raskasta. 

On tosi mahtavaa olla tuon pienen ihmisen äiti, mutta välillä tämä on kyllä ihan pyllystä.

(Sori kaikki kirjoitusvirheet sekä rytmin ja ajatuksen puute. Ei vaan pysty.)

Artikkelikuvassa mennään nukkumaan, mutta liike pysähtyy vasta, kun uni tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 − one =